|
Tilamme historiaa
Mörbyn tila mainitaan aikakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1326,
jolloin Mats Kettilmundsson testamentoi "Myribyn" Karl Näskonungssonille.
Kettilmundsson oli hallintomies, joka oli todennäköisesti tilalla
harjoittanut turkiskauppaa toimittamalla sisämaasta tulleita
nahkoja edelleen myytäväksi. Myriby ja Skavistad (nykyään Åminne)
ovat Pohjan kunnan vanhimmat kylät.
 Vuonna
1574 Mörbyn alue käsitti tilat Mörby, Elimo, Hindraböle, Sunnvik,
Svidiaby ja Grabbskog. Lainlukija Jonas Botvidin v. 1634 perustama
Mörbyn säteri läänitettiin sen jälkeen m.m. suurmiehille Forbus
ja Flemming, ja v. 1675 eversti Wentzel Pilar von Pilchaulle.
Tämä oli Ruotsin palveluksessa ansiokkaasti toiminut saksalainen
soturi. Hänen leskensä asui tilalla, kun se 1682 muuttui rälssitilasta
rustholliksi. Päärakennus paloi v. 1695, leski joutui pulaan
ja tila myytiin v. 1701 tammisaarelaiselle porvarille ja kantomiehelle
Mats Ingmanille. Hän asettui sinne asumaan 1703 toimien muun
muassa laivanvarustajana.
Pohjan pitäjässä oli 1600-luvulla paljon myllyjä. Kaupankäynti
m.m. Tukholman ja Räävälin kanssa viittaa huomattavaan jauhojen
vientiin, jopa niin että viljaa otettiin jauhattavaksi muista
pitäjistä ja myytiin toisaalle. Sellainen ei ollut sallittua
eikä sitä julkisesti myönnetty tapahtuneen, mutta se ilmenee
kauppapursien tiedoista.
Mörby selviytyi hyvin isovihasta mutta rakennukset paloivat
pikkuvihan aikana. Vuonna 1740 omistajaksi tullut Henrik Ingman
rakennutti ensin pienemmän ja 1758 suuremman asuintalon. Pienempi,
rakennettu noin 1745, on nyt Pohjan kunnan kaikkein vanhimpia
taloja. Tila siirtyi v. 1768 Henrik juniorille, joka hänkin
piti siellä prikiä merenkulkua varten. Ruotsalaisen ajan lopussa
Carl ja Gabriel Ingman omistivat kumpikin puolet tilasta. Vuonna
1819 Gabriel myi osansa sisarenpojalleen Lars Gustav Sonckille,
joka osti v. 1830 tilan toisen puolikkaan Carl Ingmanin leskeltä.
 Kihlakunnankonttoristi
Carl Ulrik Sonck lisäsi Mörbyn tilaan viereisen Sunnanvik nimisen
tilan, jonka hän osti v. 1861. Hänellä oli monta lasta, jotka
lähinnä maatilan koossa pitämiseksi myivät perintönsä Julia-sisaren
miehelle J.V.Westmanille v. 1926. Näiden poika agronomi Viking
Westman otti sitten Mörbyn haltuunsa v. 1932.
Silloin myös upea vanha kivinavetta peruskorjattiin. Tilalla
harjoitettiin maitotuotantoa vuoteen 1968 asti. Ayrshire-karjakanta
oli korkealuokkaista ja se sai useita diplomeja hyvästä tuotannosta.
Vuoteen 1974 saakka pidettiin lampaita, ja sen jälkeen tilan
tuotanto rajoittui muutaman vuoden ajan viljaan.
Vuonna 1976 tuli tilan omistajaksi Barbara Westman, eli minä
joka silloin opiskelin agronomiksi. Agronomi Thomas Alm ja minä
menimme naimisiin 1978, josta lähtien Mörbyn tila on ollut meidän
kotimme. Ensimmäiset lihanaudat hankimme 1979, ja tuotannon
merkittävyyden suhteen liha ohitti viljan 1985.
 Kun
v. 1988 vaikutti selvältä, että Suomi liittyisi EU:hun, aloitimme
luonnonmukaisen tuotannon. Ensiksi viljeltiin papuja ja herneitä,
ja tilamme sai hyvistä aloitteista myönnettävän ympäristöpalkinnon
Länsi-Uudenmaan vesiyhdistykseltä. Luomukasvisten itsepoiminta
osoittautui melko menestykselliseksi, joten avasimme 1991 tilakaupan
suoramyyntiä varten. 1990-luvun puolivälin matalasuhdanteen
aikana jauhot muodostivat tärkeimmän myyntituotteen.
Vuonna 1995, kun Suomen EU-jäsenyyden myötä tuotteiden hinnat
laskivat rajusti, päätimme siirtyä koko tilan osalta luomutuotantoon.
Vuokrasimme lisää maata yhteensä 18 hehtaaria naapureilta. Ja
1997 haimme investointitukea navetan perusparannukseen sekä
aitauksien rakentamiseen navetta- ja tallirakennusten yhteyteen,
niin että voisimme tehdä myös lihatuotannosta luonnonmukaisen.
|
|
