Kasvikset
Heinäkuu/elokuu on itsepoimintaa, katso ajankohtaista.
Luomuviljeleminen
Maataloustoiminnassa melko yleisten kemiallisten ravinteiden
käytön korvaamm viiden vuoden kasvujaksoilla.
Jakso alkaa maata ravitsevilla typpeä sitovilla kasveilla
kuten apila, herneet ja pavut. Sen jälkeen pelloilla
kasvaa vaativaa viljaa kuten vehnä, ruis ja speltti.
Kolmantena vuonna viljellään hernettä ja
kauraa sekä myöhemmin apilan ja ruohon sekaan
kylvettyä syysviljaa, esim.vehnää. Alikasvustosta
tulee sitten kylvönurmet kahden vuoden ajaksi, jolloin
maahan saa taas kertyä tarpeeksi typpeä orgaanisessa
muodossa.
Tämän vuoroviljelyn ansiosta tilalla ei ole
kasvisairausten kanssa ongelmia, koska sairauksille ei
ole samoja isäntäorganismejä vuodesta toiseen.
Eivätkä rikkaruohot pääse lisääntymään
siina määrin, että niistä olisi suurta
haittaa. Pahimman ongelman muodostavat ohdakkeet, joilla
on syvät ja ravinnetta varaavat juuret - ne on torjuttava
avokesannolla ellei muu auta. Myös juolavehnä
kummittelee, mutta lehmät ilahtuvat kun sitä
löytyy oljen seasta, joten siedettävyys on sen
suhteen hieman suurempi.
Sekä kasvit että eläimet ovat vähintään
kerran vuodessa tarkastuksen kohteena. Tarkastaja katsoo
toimiiko vuoroviljely ja ovatko kaikki paperit kunnossa.
Sadon laajuus kirjataan ja varmistetaan, ettei ole myyty
enempää kuin on tuotettu. Eläinten kohdalla
tarkastellaan lisäksi, onko niiden hyvä olla
ja onko rehua riittävästi.
Kotieläinten lanta kompostoidaan lantalaatalle. Käytämme
sitten lantaa perunan ja muiden kasvisten viljelyksessä
sekä huolehdimme siitä, että kaikki pellotkin
saavat tasavälein sopivasti lantaa. Kalkkia levitetään
tarvittaessa maaperäanalyysin perusteella.
|
|
